tokon joukkueSM Pieksämäellä...

Jep. Oikeasti, ei mitään kerrottavaa tuleville sukupolville, lähes Klaukkalan toisinto. Ehkä mun ihan oikeasti pitäisi oppia, etten osaa kouluttaa koirilleni tokoa sille tasolle, että yhden avoimen luokan pääsisi ykköstuloksella läpi. Säälittävää räpellystä vaikka muuten oli kiva reissu, mahtavat joukkuekumppanit ja hieno majoitus (hyvää ruokaa, sauna, siideriä ja uimista, pojatkin ui...)

Perjantaina lähdin iltapäivästä ajelemaan Pieksämäelle. Tarkoituksellisesti tähtäsin joukkuekisailmoaikaan eli n. klo 19 mutta silti lähdin sen verran aikaisemmin, että ehdin mökkireissaajien alta. Vaajakoskella pysähdyin kahville ja ulkoilutin koiria, siitä sitten kohti kisapaikkaa, missä olinkin todella hyvissä ajoin, joten lenkitin heti koirat ja juotin ne, sillä lämpötilat olivat perjantaina alkuillasta jo mukavat 28 astetta ja aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta.

Marja ja Päivikin ilmestyivät paikalle, olivat käyneet majapaikassa, joka siis sijaitsi n. 30 min ajomatkan päässä kisapaikalta. Oli kuulemma tosi hieno paikka ja tilava... kävin siinä sitten ilmoittamassa joukkueen kun samaan aikaan tytöt laittoivat leirin pystyyn, eipähän tarvinnut sählätä aamulla kamojen kanssa kun Marja vielä aloitti EVL:n Lolalla. Meillehän oli "arpaonni" suosinut avoimen luokan lähötnumero 96 eli alustavasti laskeskelin, että lähempänä iltapäivä kolmea me varmaan ollaan kehässä. Just.

Kisapaikkana oli Pieksämäen keskusurheilukenttä,
tosin tällä ruohokentällä olivat ylempien luokkien kehät...

Kisapaikalta ajeltiin sitten ruokakaupan kautta majapaikkaan, missä paikan vuokraaja olikin lämmittänyt meille saunan valmiiksi... ken joskus sieltä suunnalta majoitusta tarvitsee isommalle porukalle (ihan pienellä tätä ei kannata vuokrata sillä viikonlopun hinta oli useita satasia mutta isolle porukalle kustannus jaettuna oli varsin edullinen koska paikka oli todella tasokas) niin paikkahan oli Luokinloma (http://www.luokinloma.fi/).

Ilta sujui siis saunoessa, makkaran paistamisessa, yleisessä ajanvietossa jne... Topi mm. päivysti tarkkaan laiturilla, ettei kukaan vaan huku ja kun itse pulahdin järveen niin sain Hipin perääni... jonka jälkeen se loikki laiturilta veteen aina jonkun perässä, "osaathan uida, osaathan", se ikään kuin kysyi. Porukalla oli hauskaa. Mutta jotenkin sitä vaan ei saanut kunnolla nukuttua ja kun aamu valkeni niin olo oli kuin yliajetulla oravalla... itse olisin voinut hyvin jäädä vielä nukkumaan tai vaan olemaan mökille, sillä oma vuoro tosiaan oli vasta myöhemmin mutta toisaalta EVL:n suorituksia on kiva seurata, joten kisapaikalle, missä lömpötila jo aamusta oli reippaasti yli 25 astetta.

Topi ja Limppu passissa....

Aamuaurinko.

ja tyypit laiturilla, Hippi ehti jo veteenkin...

paljua, kotaa, saunaa jne...

Puolen päivään alkoi itseä jo väsyttää, koirat makoilivat häkeissä ja käytin niitä jaloittelemassa metsän varjossa, joka kenttien vieressä tarjosikin hyvät ulkoilumaastot. Noin kilometrin päässä sijaitsi lampi, missä pysyi uittamaan koiria, mulla oli mukana viilennysloimet, runsaasti kylmää vettä ja kisajärjestäjä oli järkännyt viilennyspisteen koirille.

Kahden maissa alkoi sitten vituttaa ja ottaa päähän, se odottaminen oli tappavan tylsää, Topi oli ihan tööt, se vaan makasi häkissä ja aina kun otin sitä ulos, oli se sellainen vetelä "voitaisko jo lähteä..." -oloinen. Joo, todella lupaavaa...

Noh, meidän vuoro koitti vihdoin ja viimein, iltapäivällä klo 15 jälkeen. Ensimmäisessä kehässä oli tuomarina Ossi Harjula ja liikkeinä seuraaminen, liikkeestä maahan meno ja nouto. Virittelin Topia, kissan ruuat valmiina kehän jälkeen, seuruutin, palkkasin ja yritin saada siihen virtaa... ei. Koira suunnilleen laahusti perässä seuraamisen aloitukseen ja napakalla käskyllä sain sen kylläkin skarpiksi mutta vain hetkeksi. Ne, jotka tietää millainen Topin seuraaminen on... tämä oli kaikkea muuta kuin sitä. Mulla oli tunne, että olisin kivipulkkaa vetänyt perässäni. Säälistä saatiin 6,5 pistettä tästä liikkeestä. Seuraavana sitten liikkeestä maahan meno ja tämä alkoi hyvin, Topi putosi käskystä maahan kuin kivi ja pysyi paikallaan... mutta, se ei noussut perusasentoon vaan maata tönötti maassa. Jouduin antamaan sille useamman käskyn ja pisteet tipahtivat kuuteen... muuten olisi ollut todella hyvä suoritus. Sitten nouto, joka siis hajosi menneellä viikolla. Shit, lyön itseäni ja ruoskin kun otin niitäö toistoja toistojen perään, tämän koiran kanssa ei voi noutoa ottaa kuin muutamia toistoja, aina se vaikein liike ja epämieluisin Topille. Noh, nyt lähti käskystä kuin tykin suusta noutamaan ja ehdin jo iloita kunnes palautuksessa se ensin pudotti kapulan maahan mun eteen, nosti sen ja jäi seisomaan... en osannut ennakoida vaan pyysin sen sivulle kun olisi perkele pitänyt ottaa se kapula ja sitten vasta pyytää sivulle. Pari käskyä liikaa, säälistä 5 pistettä.

Vaihto seuraavaan kehään, missä tuomarina tiukkana tunnettu Taru Torpström ja liikkeinä luoketulo, liikkeestä seisomaan jääminen, kaukot ja hyppy. Tässä vaiheessa mä jo mietin, että "pöh, kokeillaan sitä pysäytystä eikä juoksuteta läpi, mikä oli mm. Imatralla mun strategia" ja käskytin koiraa, Topi pysähtyi! Ei tsiisus??? Se pysähtyi... tosin liike nollaantui koska se istui alas mutta se pysähtyi. Tämä meidän murheenkryyni saattaisi jopa onnistua pienellä lisätreenillä. Ei haitannut. Porukka varmaan ihmetteli, että miksi joukkeukaverit kiljui reunalla koska se oli nolla mutta paikalla olleet tietävät myös tämän meidän ongelman, olenhan Marjan kanssa oli useana vuonna Levekin joukkueessa...

Liikkeestä seisomaan jääminen, täydellinen kunnes tuli se perusasento. Ei. Ei voi mennä perusasentoon, silti tästä tuli 8 pistettä. Kaukoissa Topi nousi istumaan seisomisen kautta, edisti, olisko tullut 6 pistettä, säälistä. Jollain toisella se olisi nollaantunut ja ihmettelin, että miten me saatiin ne pisteet... ko. tuomari on normaalisti todella tiukka mutta kaipa aurinko oli häneltäkin vienyt sen terävimmän terän. Hypyssä lähti käskystä, hyppäsi vinoon, joten takaisin kutsussa nojasin hieman vasemmalle ja sain koiran hypyn yli. Mitökähän ,me saatiin, joku 6-7 pistettä.

Viimeisenä oli paikalla makuu kolmannessa kehässä, missä tuomarina oli Anne Nokelainen. Topi meni hieman viiveellä maahan mutta jäi makaamaan. Oli hiljaa, ei piipanut mutta nousi seisomisen kautta istumaan n. puolen minuutin jälkeen... nolla. Kokonaispisteet 89 ja silleen. Ei ihan niin pohjanoteeraus kuin Klaukkalassa vuonna 2011 mutta ei kaukana siitä.

Koirat lenkille, juomaa niille, tavarat autoon ja kotiin. Voin sanoa, että olin poikki kun pääsin kotiin ja niin olivat koiratkin... ei sillä, että ne olisivat olleet jollain kohtuuttomalla rasituksella mutta kaipa se helle vie niistäkin sen terävimmän terän. Ja sitten hullu kun on, sunnuntaina aamulla 5.20 herätti puhelin ja Hipillä oli parit agistartit Tuusulassa. Että silleen... mä kyllä tartten lomaa tän loman jälkeen.