treenejä ja kisoja...

Lauantaina oltiin Hipin kanssa Levekillä Kim Kurkisen treeneissä ja keli sattui olemaan aika hemmetin helteinen ja kuuma… Levekin hiekkakentälle paistaa aurinko aamusta alkaen ja kun meidän vuoro oli puolen päivän jälkeen, alkoi tosiaan olla aika lämmin. Onneksi sen verran tuuli, että ilma kiersi sekä kentällä, että metsässä joten varsinaisen lämpöhalvauksen vaaraa ei ollut. Otin silti Hipille extrajuotavaa mukaan ja tosiaan tein FitDogin recoverystä sille palautusjuoman treenien päätteeksi.

Rata oli kohtuullisen helppo mutta pituutta sillä oli, nimittäin 30 esteen rata puomin ja keinun kera. Koiraa sai kääntää ja vääntää mutta myös luukuttaa menemään ja saatiinkin muutamia todella onnistuneita pätkiä. Oli mukava huomata, että Hippi on aika taitava monessakin asiassa, tosin kyllä meille taas tuli niitä ”kotiläksyjä” eli asioita, joita mun pitää ehdottomasti vahvistaa… Hipillä alkaa kohtuullisen hyvin olla puomi-putki –erottelu ylös mentäessä mutta jos putki on puomin alla alas tultaessa niin se ei näe mun liikkeen rytmitystä ja lähes poikkeuksetta loikkaa kontaktilta. Noh, onneksi ei loikkaa niin korkealta, että tulee virhe mutta edelleen meillä on se pysäytys puomilla ja keinulla, joten siitä pidetään kiinni. Nih.

Treenin jälkeen käytiin vielä porukalla heittämässä metsän siimeksessä pikkulenkki. Hippi jaksoi,  jaksoi ja jaksoi… se on kuin pieni lapsi, joka kerjää huomiota. Kävi härkkimässä jokaista paikalla ollutta koiraa, että saisiko haastettua jonkun sen kanssa vielä riehumaan. Voi huoh. Kotona se kuitenkin simahti, aina kunnes olin lähdössä koirien kanssa vielä iltalenkille yhdeksän jälkeen kun lämpötila oli laskenut sinne n. +20. Tyyppi oli ensimmäisenä ovella…

Sunnuntaina kurvailin Janakkalaan kisoihin, vähän ikään kuin SM-kenraalit Topin kanssa. Aamulla ensimmäisellä radalla oli tuomarina Johanna Nyberg ja oli pienoinen järkytys, sillä radalla oli pöytä! Me ei kyllä olla pöytää treenattu ja viimeksi se on ollut kisaradalla kesällä 2011 Lappeenrannassa. Noh, nolla tehtiin ja se pöytäkin onnistui, sijoitus 5./ 27. ja vaikkei me oltukaan nopeimpia niin nyt Topi liikkui selvästi reippaammin kuin viikkoa aikaisemmin.

Ja sitten odoteltiin sillä aikataulut olivat sellaiset, että minien A-kisan jälkeen vaihtui tuomariksi Bob Griffin ja järjestys jatkui medi-maksi ja B-kisa alkoi n. tunnin ilmoitettua myöhässä. Griffinin rata oli oikein mukava, pari kinkkistä kohtaa, missä oli suuri riski saada koira irtoamaan väärälle esteelle. Alku meni hyvin, missä putki ihan puomin vieressä mutta sitten puomin jälkeisessä elämässä kosahti kun persjättö tuli myöhässä ja Topi luki pujottelun vaikka yritin kääntää sitä sieltä keinulle… hylky siis. Jäähkälenkillä treenikaveri sanoi, että se oli tehnyt puomilta oikein sikaloikan. Mä en sitä huomannut, shit.

Tässä olis alle viikko SM-kisoihin ja luonnollisesti lauantaina joukkuekisassa täytyis yrittää sada se nolla väännettyä. Yksilöhyppärille mä toivon vaan, että saadaan se ”flow” ja voidaan vaan tehdä yhdessä se rata parhaalla mahdollisella tavalla. Se riittää sitten siihen mihin se riittää.

Sunnuntaina keli oli aamusta kohtuullisen lämmin kun aurinko paistoi hiekkakuoppaan lähes pilvettömältä taivaalta. Kokeilin nyt tulevaa viikonloppua ajatellen muutamaa rutiinia ja ne näyttivät toimivan, sillä Topi oli toisenkin startin aikana pirteä ja kulki omaan aikaisempaan vauhtiinsa nähden ihan ok.

Topi yksilöhyppärillä Tikkakoskella 2012.
Kuva Vaasan Urheilukuvaus

Tulevat SM-kisat taitavat sitten olla meidän viimeiset arvokisat, Topi jää osa-aikaeläkkeelle agilitystä eli jatkamme kyllä treenaamista mutta ei niinkään tavoitteellisesti ja mahdollisesti jokunen kisastartti otetaan syksyllä kun kelit hieman viilenevät. Vuoden 2014 arvokisanollia me emme lähde hakemaan enää vaan Topi antaa sijaa nuoremmilleen eli keskityn sitten sähköjäniksellä kisaamiseen. Jos nyt kuitenkin näyttää siltä, että ne arvokisanollat tulevat niin mitään ei ole vielä kiveen hakattu, tärkeintä on kuitenkin koiran vointi ja kunto. Tällä hetkellä Topi on erinomaisessa fyysisessä kunnossa ja haluan sen sellaisena pitääkin vielä monen monta vuotta.