Limpun jäädessä agilitystä pois, otin Topin Jarin ryhmään, jotta itsellä pystyy agilitykunto yllä ja tietysti myös Topilla. Kun nyt on aikomus kisata sillä kevään korvilla jonkin verran. En aio sillä kisata pitkin maita ja mantuja mutta ainakin nyt parit kisat tässä lähialueilla, onneksi sekä Tamsk että Takut järjestää kisoja Best In Areenalla, joten siellä ainakin kisaamme helmi- ja maaliskuun alussa. Topista tosin huomaa, että se on ollut vähemmällä treenillä, se loikkii törkeästi keinulta eikä hakeudu niin raivolla esteille kun on tehnyt aikaisemmin. Oma ohjaus oli eilen sellaista muumio-ohjausta, että kyllä sain palautetta!
Noh, osittain johtuu kiireet töissä, kouluttaminen sekä Limpun takia mieli on maassa. Huomennahan se sitten leikataan ja sitten alkaa pitkä kuntoutuminen. Tähän kun otetaan mukaan työreissut (olen mm. maaliskuussa useammin hotellissa yötä kuin omassa sängyssä!) ja kaikki koulutukset niin vapaa-ajan määrä on todellakin rajallinen... että älkää kaverit ihmetelkö jos nyhjään taas kotona lauantai-illat. Ne aioat kun ehtii siivoamaan, pesemään pyykkiä jne.
Mutta ne eiliset treenit. Rata oli melkoista juoksemista mutta ohjata piti. Mä jo alussa päästin Topin todella löysästi yhteen kaarrokseen ja rima tuli alas, sitten se veti putkesta ohi kun yritin itse päästä vähemmällä, loikkasi keinulta ja sitten se singahti putken väärään päähän. Tosi hyvin siis alkoi! Mur. Mutta täysin mun vika, mitäs en ohjannut. Jari kävi jo vähän kuumana,e ttä pitää ohjata ja oiekassahan se oli. Mun pitäis treenata enemmän juoksemista koiran kanssa. No saatiin kyllä sitten pätkissä pari todella hienoa kuviota onnistumaan mutta mulla ja koirallakin on toi agilitykunto hieman hakusessa... onneksi kesään on vielä aikaa, joten ehtii ottaa itseään niskasta kiinni!
Hippi pääsi halliin vähän riekkumaan. Mehän aloitetiin nyt menneenä viikonloppuna pienimuotoisesti aksatreenit, eli putkea ja siivekkeiden läpi juoksua. Se on ihan hullu pallon perään, mikä auttaa asiaa. Lisäksi sen suunnaton ahneus ja ruokahalu auttavat tässäkin asiassa. Tosin eilen aamulla se perhana tikaks mua käteen... luitte ihan oikein, kyllä; Hippi puri mua sormesta niskakarvat pystyssä! Taustaa sen verran, että annoin maanantaina illalla luita pojille ja kun Hipilla oli siitä enää sellainen pieni pala (mutta riittävän iso aiheuttaakseen harmia) jäljellä niin yritin ottaa sen siltä pois ja se ahneuksissaan nielaisi sen kokonaan. Mä jo ajattelin, että nyt se saa tukoksen ja kuolee varmaan siihen ja nukuin maanantain ja tiistain välsen yön todella huonosti kun kuulostelin, että kai se hengittää... Noh, eilen aamulla se sitten oksensi sen luun palan ja kun menin väliin ottaakseni sen, niin Hippi-pirulainen tikkasi mua etusormeen. Tosin "pienen" pöyräytyksen jälkeen ei todennäköisesti tee sitä uudelleen mutta täytyy kokeilla, jotta oppii, ettei muhun tarvi sitä hamamskalustoa käyttää.
Muuten se on aivan hurmaava otus! Vaikka sillä on ikää vasta reilu 4kk niin työmoottoria sillä on. Hallilla se on kuin kotonaan ja heti kun kutsun sitä, on se valmiina kuin pieni partiolainen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti