Männeenä viikonloppuna tuli kipaistua pikkureissu tuolla itärajan tuntumassa, Punkaharjulla. Lähdin siis tuon kasvattajan kanssa reissuun ja samalla sitten pinkaisin Varkaudessa kolme starttia Topilla.
Matkaan lähdettiin perjantaina töiden jälkeen ja kuten aika moni tietääkin, niin yhden pysähdyksen taktiikalla oltiin liikenteessä. Kuortin ABC:llä pysähdyttiin kahville (ja mää maksoin omani, eli edelleenkään en vastaanota tikkunekunkaan vertaa etuisuuksia...) ja perillä Punkaharjulla ja Annen mökillä oltiin hieman ennen puolta yötä. No senhän arvaa kun iloinen itä-suomalainen, epähämäläinen ja kasvattaja pääsevät saman pöydän ääreen niin jutun juurta riittää, sänkyyn kömmin puoli kahden aikaan ja aamulla oli lähtö klo 7 kohti Varkautta. Kun sitten vielä mökillä oli juuri juoksunsa päättänyt the tappijalka ja juoksussa oleva T-typy niin Topi ja Limppuhan metelöivät koko yön. Tai ei sitä meteliksi voi sanoa vaan lähinnä levotonta kävelyä ja tunnin välein heräilin siihen kun Limppu seisoo sängyn vieressä ja heiluttaa häntää... "kops, kops, kops, kopskopskops..." Jep. Aamulla silmät ristissä kahvia kitusiin ja kohti Varkautta.
Kisapaikalle saavuin hyvissä ajoin ja lämpötilat alkoivat huidella jo siellä lähes 30 asteen hujakoilla. Ilmoittautuminen ja koirien kanssa lenkille varjoon, auton onneksi sain hieman varjoon ja joskus vuonna miekka ja kirves saatu auringonsuoja häkin päälle ja siellä oli ihan kohtuullisen inhimillistä koirien olla ja odottaa. Tuomarina oli Seppo Savikko ja tosiaan kolme rataa kolmosille.
Ensimmäisellä agilityradalla tein sitten Topin kanssa nollan. Maltoin odottaa sekä keinulla että puomilla vaikka puomi oli toiseksi viimeinen este ja Topi otti hienosti kaikki kontaktit. Loppusuoralla oli rengas hieman sivussa ja sivusilmästä näin, että Topi meinaa tulla ohi mutta yht' äkkiä se sitten lukikin esteen ja siten saatiin ensi vuoden SM-karkeloita ajatellen ensimmäinen nolla taas kasaan. No, ei niitä olis kun kuus vielä ja se tupla... Koon kommenttiin viitaten, kyllä ne SM-kvaalit vois hankkia ajoissa seuraavaa vuotta ajatellen.
Toisella agilityradalla oli sitten alussa kohtuullisen kinkkinen kuvio mutta sinällään siinä ei ollut Topille mitään mahdotonta. Koira kun tulee jalkojen mukana, eli jos vaan itse vie sitä määrätietoisesti niin se ei hakeudu väärälle esteelle. Mutta mutta, tuuppasin sitä liian voimakkaasti kepeille ja se väisti kättä, joten tuloksena kepeistä ohi ja vitonen. Korjaamiseen meni aikaa se kriittiset muutama sekunti, että lopputuloksissa hieman yliaikaa. Ja mitä lapusta katsoin niin vitonen jo ennen sitä keppien kieltoa, joten arvailen vaan, että puomin alastulohan se mätti...
Viimeinen rata oli hyppäri ja koira alkoi olla jo hiaman naatti. Kuten myös ohjaaja. Jätin Topin rataan tutustumisen ajaksi kiinni tolppaan ja se oli hiljaa eikä syönyt hihnaansa, eli aika puhki... hyppäri lähti hyvin rullaamaan kunnes unohdin radan ja jäin hetkeksi miettimään, loppusuoralla Topi hyytyi ja tuloksena vitonen ja himan yliaikaa. Mistä se vitonen tuli, en tiedä mutta epäilen, että joku rima tuli alas. Parissa kohtaa kokeilin saksalaista vasemmalta oikealle ja se on se mun hankalampi puoli...
Saldona kuitenkin nolla sijoituksella 2./ 13. eli not so bad, vaikka paremminkin olis voinut mennä. Palkintojen jaon jälkeen koirat autoon ja suunta takaisin Punkaharjulle, missä ensimmäisenä hetin uikkarin päälle ja pulahdin veteen. Topi oli aihan äimän käkenä kun koskaan aiemmin ei olla uitu siten, että mä olen myös uimassa. Sille tuli kauhea kiire pelastaa mut ja joka kerta kun yritin lähteä uimaan vähän pidemmälle niin sieltähän gööti ui perässä. Limppukin uskaltautui muutaman yrityksen jälkeen uimaan vaikka muuten se kyllä kahlailee vedessä mielellään. Varmaan pari tuntia siinä uitiin ja Topi "kalasteli" rantakaislikossa.
Illemmalla Anne ja Päivi sitten saapuivat mökille ja aloitettiin saunan lämmitys ja grillaaminen. Muutama siideri siinä sitten kului ja paikalla oli pari muutakin henkilöä, yllättäen sänkyyn kömmin taas vasta reippaasti puolen yön jälkeen ja pojatkin oli niin väsyneitä päivän seikkailuista, että koko porukka nukuttiin sikeästi seuraavaan aamuun asti. Päivin ja Annen lähtiessä mä jäin sänkyyn makaamaan, pojat sängyn alla ja vasta yhsin jälkeen noustiin. Oli aivan mielettömän hienoa käydä aamu-uinnilla ja siinä laiturin nokassa juoda aamukahvia.
Kiitos mukavasta reissusta asianosaisille vaikka eilen illalla kotiutuessa olinkin ihan puhki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti