uusi vuosi, vanhat kujeet

Melkoisen vähäiselle huomiolle on tämäkin blogi jäänyt, ehkä tuo muu sosiaalinen media hoitaa asiansa enkä ole kokenut tarvetta päivitellä. Mutta katsellaan taas vähän mitä ollaan tehty ja mitä suunnitelmia on tulevalle vuodelle.

Loppuvuosi Hipin ja agilityn osalta meni ihan penkin alle. Puomiongelmat jatkuivat ja sen lisäksi tuli muita juttuja, mm. sitä keinun ohittamista. Olin jo melkein ranteita repimässä auki kun sitten sain kasvattajalta vinkin tuohon treenaamiseen ja palkkaamiseen. Olenkin lopettanut sen kontaktien hinkkaamisen treeneissä, tyyppi osaa ja tekee ne treeneissä täydellisesti ja kisoissa vaaditaan samaa. Jos ei tee niin sylissä radalta pois, kiva loppuu tasan siihen kun ei enää kuunnella. Tuo kuuntelu onkin ollut melkoista sillä loppuvuoden viimeisissä kisoissa aiheeseen kiinnitettiin huomiota yleisöstä, ohjaus oli täysin oikea-aikaista ja suoraviivaista ja kaveri vetää siksakkia, että mennäkö vai eikö mennä. Melkoisen hasardia touhua. Asiaa ei sitten auttanut se, että kantapää on alkanut kiukuttelemaan ja yhden startin sillä juoksee hyvin, toinen meneekin jo vähän siinä ja tässä. Kotidiagnoosi sanoo, että limapussissa tulehdus mutta osoittaa lääkärin tuomiota. Tästä syystä jätin ilmoittamatta tammikuun EO-karsintoihin, WAO-karsintoihin jne. ja katsotaan viittinkö lähteä kesäkuussakaan mihinkään. Varsinkaan jos tuo jalka ei näytä paranemisen merkkejä niin kisaaminen on melko epätodennäköistä eikä meillä ole vielä kaikkia tuloksiakaan kasassa.

Kun juokseminen sattuu (ja se muuten sattuu ihan saatanasti) ja kävely juoksemisen jälkeen sattuu niin ollaan alettu Hipinkin kanssa tokoilemaan. Haukkuminen ja se ylenmääräinen pyöriminen on saatava hallintaan ja jo muutamalla tokotreenikerralla näyttää jo paremmalta. Ehkä me sittenkin... vaikka periaatteesta en kyllä kannata sitä SPKL:n lisenssiasiaa, niin paska vakuutuskin on otettava siihen, että ole kyllä mitään järkeä tuossakaan touhussa.

Rokkipoika-Rokka on kyllä hauska pentu. Se tekee ihan täpöillä hommia, oli ne sitten ihan mitä tahansa. Sen kanssa on kyllä hauska touhuilla ja ollaankin treenailtu tokoa ja nyt enemmän myös agilityä. Välipäivinä Rokka kävi Ventelällä Kankaanpäässä luustokuvissa ja priimaa pukkaa... uteliaat voivat käydä koiranetistä vilkuilemassa, että mitä ne sitten tarkalleen olivat. Eli tästä klik. Tarkoituksena on korkata kisa-areenat vuoden 2018 aikana, ainakin agilityssä mutta tokossakin, riippuen toki miten tuon faijan toko alkaa sujumaan.

Muutamat näyttelyt laitetaan kalenteriin Rokalle, Hippi saa seuraavan kerran mennä veteraanikehiin tai kannatuksen vuoksi ehkä osallistumme erkkariin tai sitten emme.

Topi täytti joulukuussa merkittävät 14 vuotta ja edelleen mennä porskuttaa töpö tötteröllä. Pikkuhiljaa sisaruslauma alkaa olla tuolla pilven päällä mutta Topi se vaan menee muun lauman mukana. Joulun tienoilla se lenkkeili pitkiäkin lenkkejä meidän muiden mukana. Kuulo on mennyt kokonaan mutta onneksi isä ja poika hakevat sen jos jää jälkeen tai lähtee väärään suuntaan. Mutta Topin kanssa mennään viikko ja kuukausi kerrallaan, ainakin nyt näyttää siltä, että se on tuossa vielä pitkään mutta aikahan sen sitten näyttää.

Limpusta ei kyllä uskoisi, että se täyttää tulevana juhannuksena 12 vuotta. Melkoinen teräsvaari sekin. Muutamia kertoja hallilla olen ottanut sen kanssa mielenvirkitystokoa ja tyyppi on ihan liekeissä. Kisaamaan en enää sen kanssa viitsi lähteä mutta pappa-agility (eli putkia ja siivekkeiden läpi juoksemista) sekä höntsätokoa kuuluu sen ohjelmaan tänäkin vuonna.

Joten hyvää kuluvaa vuotta kaikille.