Viikonloppuna juostiin kautta aikojen ensimmäiset halliSM-kisat. Perinteisesti agilityn Suomen Mestaruuksista kirmaillaan viikkoa ennen juhannusta mutta tässä vuosien varrella on väläytelty erilaisten isojen kisojen mahdollisuutta. Ja toki tänä vuonna on useammat isot kisat kun on noita EO-karsintakisoja vaikkakin Tampereella ei mitään järisyttävää osanottoa ollutkaan.
Hippi on rankinglistalla siellä 130 hujakoilla, joten ilmoitin sen kun ilmo aukesi. Toki kun osanottajia ei tullut se 160 täyteen, sai sinne ilmoittautua mysö rankingsijoilta 161 eteenpäin. Tampereellehan otettiin myös rankingin ulkopuolelta. Makseja oli nyt viikonloppuna se 160, medejä ja minejä vähemmän.
Lauantaina oli meille mineille kolme rataa ja sunnuntaina sitten 36 parhaiten onnistuneelle halliSM-finaali sekä joukkuerata 10 parhaalle joukkueelle. Tamskillakin oli kaksi minijoukkuetta mutta viime tingassa meiltä jäi yksi pois johtuen koiran karenssista, joten se siitä. Toki kahdellakin olisi saanut juosta mutta totesin joukkuekaverille, että jos en ole yksilöfinaalissa niin en aja joukkuekisan vuoksi uudestaan Vantaalle. Viime aikoina on ollut ilmassa lievää motivaatiokatoa ja suurimpana syynä varmaan se, että mulla on helvetisti hommia töissä. Viikonloppuisin on mukava vaan olla ja lenkkeillä koirien kanssa... sain kuitenkin jotenkuten motivaatiota nostettua ja lähdin Vantaalle lauantaina.
Minit olivat päivän päätteeksi ja vaikka en ollut loppuun asti, meni se myöhään. Ensimmäisenä meillä oli Laitisen Arton agilityrata, kohtuullisen hankala ja tuuminkin siinä radan reunalla, että helpommallakin radalla niitä virheitä tehdään. Me kuitenkin selvittiin kohtuullisen kinkkisestä alusta virheittä ja ainoa virhe tuli puomilla, joka oli kolmanneksi viimeinen este. Vähän harmitti ja niin taisi harmittaa vähän muitakin ;) Rataan tutustumiset oli taas ryhmissä, joten oman vuoromme jälkeen jäähdyttelin Hipin ja ennen seuraavaa tutustumista pääsi Rokka painimaan pentuesisarusten kanssa.
Hyppyrata oli Saviojan Annen, ihan meidän rata mutta alun räpellyksen vuoksi rima alas ja loppua kohden ote herpaantui ja Hippi yhdestä putkesta ohi...
Meidän karsinnat ja halliSM:t kulminoituivat viimeisellä radalla keskeytykseen... loistavan alun jälkeen Hippi lipesi puomilta ja kieri parin pahannäköisen kuperkeikan kautta pitkin keinonurmimattoa. Koira on kunnossa eli sille ei siis sattunut mitään mutta näytti pahalta. Päätin sitten lopettaa siihen, varmuuden vuoksi. Mutta jäähdyttelylenkillä se kirmaili ihan kuin mitään ei olisi sattunutkaan ja se käveli (tai siis pyöri ja käveli) omin jaloin radaltakin pois.
Eipä tarvinnut sunnuntaina ajella Ojankoon vaikka livestreamista katsottuna joukkuerata oli varsin hauska. Tamskin toinen minijoukkue mennä päräytti ja voitti koko roskan :) Onnittelut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti