kun elokuu taittuu syksyksi...

Tässä eletään jo pitkälle elokuuta. Kesä pidettiin lomaa vähän kaikesta ja kaikista ja lomien jälkeen aloitettiin taas treenailemaan. Ihan loppulomasta käytiin Elinan yksärillä Piikkiössä ja sitten Haukkuvaarassa, olipa mukavaa päästä kurvailemaan vieraissa :) Hipin tekemisessä on iloa ja intoa, joskus enemmän sitä intoa kuin järkeä mutta hauska tyyppi se on. Elinan yksärillä mietittiin sitä, että hyvä agilitykoira on vähän "tuhma", Hippikin usein tekee omia valintoja radalla ja nehän johtuvat vain ja ainoastaan siitä, että en anna sille riittävän ajoissa ohjeita ja sitten se vaan menee. Mutta on kyllä niin siistiä mennä koiran kanssa, jolla on hirvittävä moottori tehdä hommia.

Tyypit heinäkuun helteillä.

Elokuun puolivälissä sitten aloitettiin kisaaminen ja Tamskilla 21.8 Markku Kaukisen kolmella radalla kurvailtiin ilman sen suurempaa menestystä.

Markku oli mahtava tuomari. Hän sanoi heti rataan tutustumisessa, että jos haluatte uusia jonkun kohdan niin saa tehdä ja jatkaa rataa loppuun asti mutta jos toistamiseen uusii, niin sitten suorinta tietä maaliin.

Ensimmäisellä agilityradalla Hippi meni keinusta ohi, otin uudestaan ja jatkoin. Toki sitten puomilla hieman hätäinen vapautus ja vaikka kaverit sanoivat Hipin kyllä ottaneen kontaktin, oli tuloslistoilla kymppi eli keinun lisäksi puomilta vitonen. Toisella agilityradalla Hippi veti törkeästi puomin sivusta alas ja kunnon loikalla, joten otin puomin alusta alkaen ja napakka, hyvä kontakti. Kun sen palautti radalla ja kisoissa ruotuunsa, oli keinu aivan mielettömän hieno! Siis juuri sellainen optimaalinen, täysillä loppuun asti ja odotetaan, että laskeutuu. Hylly mutta sain vetää täysillä loppuun asti ja rata oli oikein loistava.

Viimeinen oli hyppäri, missä päätin kokeilla yhtä riskaapelia ohjausta kepeille. Ei ihan onnistunut, joten vitonen ja yliaikaa sähläämisen vuoksi mutta tietääpähän, että näitä ajoituksia pitäisi treenata. Treeneissä usein tämä onnistuu mutta kisoissa hätäilen... yritin siis 90 asteen kulmaan ohjata koiran siten, että teen takaa leikkauksen vasta kun koira on kolmannessa keppivälissä. Rynnin tietysti ja Hippi pyörähti kepeiltä pois. Noh, ehkä mä joskus onnistun.

Viikonloppuna kirmaillaan sitten Pohjois-Hämeen kennelpiirin mestaruuksista. Saas nähdä miten käy. Joukkueessa emme ole tällä kertaa ja syynä siihen on se, että olen vast'ikään vaihtanut lisenssiseuraa. Tähän ei liity mitään maata mullistavaa draamaa tai ylipäätään mitään ihmeellistä. Elämä on, juna menee ja niin edelleen.

Joskus muutokset ovat vain hyvästä.