agilitykausi pulkassa

Menneenä viikonloppuna kirmailtiin jälleen kerran agilityn SM-kisoissa Nastolassa ja meille nämä olivat kauden tavoitekisat, sillä karsinnoista jäi uupumaan molemmat tuplat... niin, vuoden 2016 SM osallistumisoikeuteen tupla napsahti viime vuonna Oulussa mutta kun se laskettiin vuoden 2015 karsintoihin, jäi alkuvuoden huikeiden nollavoittojen jälkeen tavoiteltavaksi ne molemmat tuplat. No, niitä ei saatu ja sillä se ja näin ollen meidän kausi päättyy siis SM-kisoihin ja kun juhannuksena vielä kirmaillaan huvin vuoksi Savonlinnassa niin sitten jäädään pidemmälle kesätauolle ja jatketaan harjoituksia joskus syksyllä.

Uusi nollien keräämiskausi on alkanut ja katse siirretty kesään 2017 mutta tosiaan sitä ennen levätään kunnolla, niin ohjaaja kuin koirakin ja sitten syksyllä aletaan taas miettimään, että mitäs siten tehtäis.

Mutta ne SM2016 -kisat... kisapaikkana toimi Rakokiven urheilukenttä, se samainen, missä kirmailtu muutamat Agirodut ja vuoden 2011 SM:t. Sekä tietty 80- ja 90- lukujen taitteessa pesäpallon/ jalkapallon/ yleisurheilun merkeissä. Niin, koululiikunta :) Kisapaikka on loistava, erityisesti hyvien lenkkimaastojen vuoksi. Itse starttasin Nastolaan jo perjantaina aamusta ja kävin pystyttämässä teltan heti ensi tekijöiksi. Kaupan kautta Villähteen B&B:hen ja sitten illaksi kisaamaan.

Perjantaina oli hyppyrata (Martti Salonen) ja agilityrata (Anne Savioja) tarjolla mineille ja hyppärillä yhden pienen lipsahduksen vuoksi Hipille hylly. Muuten oikein sujuva rata. Agilityradalle lähdin viimein rataantutustumisryhmän toisena ja Hippi odotteli kentän laidalla, räkä poskella räkyttäen ja arvata saattaa, että eihän se kuunnellut. Hylky. Jatkoin rataa treenimielessä ja keinulle töksähti, peräti kolmesti ja vasta neljännellä kerralla meni sen. Ei kyllä tehnyt hyvää itsetunnolle, sillä viikkoa ennen SM-kisoja Hippi ei mennyt keinulle Kivikon agilitykisoissa. Mur. Hyppyradan pohja tuntui raskaalta, tällä kentällä olisi sunnuntaina yksilöhyppäri, kentän 2 pohja tuntui paremmalta mutta sekään ei tosiaan pelastanut kun Hippi A:n jälkeen luki ihan jotain muuta kuin minne olisi pitänyt mennä.

Lauantai-aamu valkeni sateisena mutta koska oma vuoro oli vasta joukkueen ankkuriosuus, lähdin aamupalan jälkeen koirien kanssa lenkille. Onneksi sade lakkasi ja tarvottiin hyvä lenkki Salpausselän harjun päällä. Kisapaikalle pölähdin kun kolmoskierros alkoi ja Pirkun joukkueen kaikki koirakot tekivät tuloksen, joten ankkuriosuudelle ei tullut paineita. Ja koska joukkueella oli yksi nolla, yksi yliaikanolla ja sitten virheitä, ei mitaleille ollut asiaa ja sitä kautta paine omasta suorituksesta oli hyvin pieni.

Maksien finaalin jälkeen oli minien vuoro ja Helin oli tehnyt tosi kivan joukkueradan. Se ei ollut mitään hirveää vääntöä mutta oli siinä useampi kohta, missä ihmiset tekivät mitä erikoisempia virheitä. Aikaisemmat joukkueen jäsenet olivat suoriutuneet sen verran hyvin, että lähdettiin sijalta 16.

Hipille puomilta vitonen mutta jatkoin maaliin asti kuin nollaa olisi tehty ja keinukin meni loistavasti. En kuullut mitään enkä tajunnut mitään muuta kuin sen, että maaliin päästyämme kuuluttaja kuulutti jotain nopeasta ajasta. Ja se aika todellakin oli varsin mallikas, -7 ja jotain. Lopputuloksissa Pirkun minit siis 16./ 77. Alustana tuo joukkueradan pohja (kenttä 3) oli ehdottomasti paras juosta.

Kuva Minna Juustovaara

Minien finaalin aikaan oli alkanut uudelleen sataa ja lähdettiin siitä sitten majapaikaan, kaikki vaatteet läpimärkinä kenkiä unohtamatta. Onneksi kamat ehtivät kuivaa aamuun mennessä kun vuorossa oli loppurutistus ja yksilöt.

Kuva Minna Juustovaara

Aamulla siinä sängyllä maatessa seurasin livestreamiä puhelimesta ja samalla selailin tuloksia ja mietin, että nollalla ollaan kyllä finaalissa vaikka etenemä oli laskettu 4m/s mukaan... tosiaan edellisviikonloppuna Kivikossa hyppäriltä nolla etenemällä 4,99m/s mutta piti tehdä se nolla.

Hippi oli jälleen kerran viimeisessä rataantutustumisryhmässä ja ihan luokan loppupäässä, joten en sitten heti aamutuimaan viitsinyt kisapaikalle pyyhkäistä. Aikataulutus menikin ihan nappiin, sillä ehdin syödä ennen omaa vuoroa, Hippi käytetty lenkillä tuntia ennen omaa vuoroa ja nesteytetty, rataantutustumisen jälkeen verryttely ja samalla muutama lähtöharjoitus.

Siinä lähtökarsinassa silitin koiraa ja mietin, että on se vaan niin huikea pikkugöötti. Lähtöön astelin luottavaisin mielin, "tänään me tehdään nolla". Jätin Hipin lähtöön ja lähdin kävelemään esteen nro 2 läheisyyteen kun kaveri tulee... ei ollut vaihtoehtoja kuin vaan antaa palaa ja sen vuoksi en saanut rytmistä niin hyvin kiinni, joten kepeille vitonen. Vaikka siinä kohtaa tajusin, ettei finaaliin ole mitään asiaa, vedettiin niin täysillä rata loppuun asti, sillä se loppurata keppien jälkeen oli puhdasta luukutusta ja se menikin aivan sairaan makeasti. Lopputulos siis vitonen ja keppien korjaukseen hukkui pari sekuntia yliaikaa, jossittelu on turhaa kaikin puolin ja onnea niille, jotka tiensä finaaliin selvittivät.

Hyppyradan jälkeen käytiin pienellä lenkillä ja nautittiin aurinkoisesta kelistä katsellen mahtavia finaaleja. Niin hienoa.

Hieman oli väsynyt olo kisojen jälkeen tai taisi Hippiäkin väsyttää... kiitokset kaikille meitä tukeneille ja tsempanneille, meidän loistaville valkuille, hierojille ja fyssareille.