agilitylatilotia

Tässä on mennyt muutama viikko, että en ole päässyt kunnolla treenaamaan. On ollut työreissua ja sitten sain megalomaanisen flunssan, onneksi on kavereita, jotka käyvät mielellään tyyppien kanssa lenkillä ja vaikka itse makasin koko viime viikonlopun kotona flunssan kourissa niin koirat pääsivät lenkille joka päivä. Tämä on niitä yksinasumisen huonoja puolia, jos olet kipeä etkä saa ketään ulkoiluttamaan koiria niin ne pääsevät vain pikapissalle mutta eivät muuta. Tosin eivät nämä mun koirat niin villejä/ yliaktiivisia ole, että muutamasta päivästä kiipeilisivät seinille mutta kun omatunto ei anna myöten niin se ei anna myöten.

Maanantaina sitten olin jo sen verran paremmassa kunnossa, että töiden jälkeen nappasin tyypit ja lähdin lenkille ja pistin huvin vuoksi sports trackerin päälle. Tätä lenkkiä menemme usein ja se on aikalailla 1h 20min kotiovelta kotiovelle. On kuitenkin ihan hauska seurata, että miten se reitti maastossa oikein menee.

Vaikka reitti myötäilee Lahti-Kangasala -tietä niin pidän koiria vapaana. Tien vieressä on hirviaita eli koirat eivät pääse juoksemaan tielle. Pätkän matkaa mennään metsäautotietä, jossa on näiden kymmenen vuoden aikana tullut vastaan tasan yksi auto ja sekin toissa talvena kun sieltä kaadettiin metsää. Satunnaisia lenkkeilijöitä siellä on, koirien kanssa ja ilman koiria. Noin 1,8km pätkä tullaan suht vilkasta pururataa ja siinä sitten otan koirat kiinni, ihan yleisen viihtyvyyden vuoksi ja muita lenkkeilijöitä huomioiden. Matkaa siis tälle lenkille kertyy hieman yli 5km.

Keskiviikkona lenkkeiltiin Niihamassa, missä menee polkua vaihtelevassa maastossa. Vajaa 3km mutta melkein tunti kun muutaman ojan ylitykseen meni allekirjoittaneelta hieman aikaa ja osa maastosta oli kohtuullisen vaikeakulkuista. Niin ja välillä oli pakko pysähtyä ihailemaan maisemia, sen verran hulppeita maastoja siellä on.

Alkukuusta käytiin myös Haukkuvaarassa kuukausitreeneissä ja vaikka kovasti olen Julian treeneistä tykännyt, alkaa pikkuhiljaa se ajaminen rasittaa. Kuitenkin se on yli kolme tuntia autossa treeni-iltaa kohden. Noh, kesä pidetään taukoa ja syksyllä katsotaan tilanne uudestaan.

Tiistaina oli normi viikkotreenit ja vaikka hieman oli vielä flunssan jälkimaininkeja niin tehtiin ihan hyvää rataa. Hippi irtoaa kivasti ja kääntyy jos vaan itse on tarkkana. Katsotaan kuin kisat menee pääsiäisenä kun Liedossa pingotaan pari starttia. Tässä vaan tahtoo aika tulla vastaan, eli SM-nollien keräämiseen on enää muutama hassu kisa koska a) mulla on muutakin elämää kuin kisat joka viikonloppu ja b) mä en jaksa enää ajella pitkin poikin kisaamassa. Noh, ehkäpä me tavoitellaan sitten vuoden päästä sitä yksilökisapaikkaa... tällä hetkellä Pirkussa on niin monta hyvää ja kovatasoista miniä, että meille tuskin heltiää joukkuepaikkaakaan mutta näin se vaan menee. Hipin nollaprosentti kun on vielä toistaiseksi aika olematon... Noh, katsotaan jos vaikka satuttais pääsemään poppareiden joukkueeseen, tosin siellä etusijalla ovat lisenssinhaltijat mutta katsellaan. Ja jos ei muuta niin katsomossa sitten vietetään taas huikeaa SM-kisaviikonloppua ja tsempataan kavereita.