neljä kertaa hyl...

Viikonloppu oli melkoisen kisapainotteinen kun lauantaina suuntasin Poriin Topin kanssa ja sunnuntaina kurvailtiin Nokialla Hipanderin kanssa. Molemmissa kisoissa tuomarina oli Asko Jokinen ja ainakin lauantaina Porissa katselin kovin ahtaita estevälejä… Nyt kun kesä lähenee kovaa vauhtia ja kesän arvokisat, niin toivoisin kyllä, että tuomarit käyttäisivät hieman enemmän tilaa sen radan suunnittelussa. Nytkin kisapaikkana oli koulun hiekkakenttä ja tilaa todellakin olisi ollut. Noh, ei voi mitään ja sillä mennään mitä siellä radalla milloinkin on. Onneksi treeneissä ollaan isolla kentällä eli treenataan myös niillä pitkillä esteväleillä.

Topille oli siis tarjolla kaksi agilityrataa ja ensimmäisellä radalla oli osa hypyistä 30cm ja osa 35cm, mikä oli mukavaa vaihtelua. Rimat pysyivät paikoillaan ja teinkin nollaa radan puoliväliin asti kunnes puomin jälkeen Topi singahti väärälle esteelle. Este oli kovin lähellä ja vaikka omasta mielestäni otin sen tiukasti puomilta mukaan, hyppäsi se yhden esteen liikaa ja siitä hylkäys. Jatkoin kuitenkin reippaasti loppuun asti sillä kun on nollat kasassa ei ole sitä tulospakkoa ja voi treenata SM-kisoja varten. Topille on nyt ensisijaisen tärkeää, ettei sille tulee treeni- ja kisataukoja ennen kesäkuun puoliväliä, olen meinaan huomannut, että pidempi tauko ja sen terävin terä hieman katoaa ja toisaalta oma jännittäminen kasvaa.

Historian havinaa, Topi Lappeenrannassa 2011.

Toiselle radalle lähdin sillä mielellä, että puomin jälkeen otan sen todella tiukasti kiinni. Hieman samantyyppinen kuvio kuin ensimmäiselläkin radalla… nyt kuitenkin alussa vispasin tyypilliseen tapaani kättä ja kahden ensimmäisen hypyn rimat tulivat alas (dääm!). Puomille tultaessa koira kävi jo kierroksilla ja kun laitoin vastaisen käden sen kuonon eteen, nappasi se siitä kiinni niin, että veri vaan lensi. Keskeytin siihen, sillä vertavaluvalla kädellä ei oikein huvittanut enää jatkaa ja helkkarin kipeäkin se oli.

Tuomari totesi kun kävelin käsi veressä ohitse, että ”se sitten puri”… jep. Kiitokset vaan kovasti kisajärjestäjälle, sillä heti tuotiin laastaria ja sidetarpeita sekä käsidesiä puhdistamiseen ja koiralle löytyi pitelijä siksi aikaa kun kävin wc-tiloissa pesemässä ja paikkaamassa käden. Että sellaiset kisat.

Sunnuntaina oli sitten Hippiäisen vuoro ja olin ilmoittanut sen kahdelle agiradalle koska yksi LUVA sillä on jo hyppäriltä. Meillähän on tavoitteena se kolmosluokka, joten mahdollisella hyppärinollalla ei oltais tehty mitään, joten en sinne siksi ilmoittautunut.

Hip lähti loppupäässä, joten huvin ehti lämmitellä koiran ja viedä sen autoon rataan tutustumisen ajaksi. Nollia ei pahemmin tullut vaikka rata ei ollut vaikea mutta kuten erään kanssakilpailijan kanssa juteltiin (on lisäksi itsekin tuomari…) niin ykkösluokassa kun on niitä kokemattomia koiria ja kokemattomia ohjaajia ja sitten meitä, jotka kokemuksenkin jälkeen vielä jännitetään siellä radalla, niin tulee tehtyä kaikenlaista hölmöä.

Radalla oli A:n jälkeen suora putki, joka oli pimeässä kulmassa ja takana maalihyppy ja kun sitten heitin koiran sinne putkelle niin se meni siitä ohi ja hyppäsi maalihypyn. Hylky siis. Otin kuitenkin radan maksullisena harjoituksena, en siis niin, että olisin jäänyt hinkkaamaan kohtia vaan kisanomainen suoritus loppuun asti. Keinullahan meillä on ollut vähän ongelmia mutta eilen se onnisuti aivan nappiin ja siitä olen aivan erityisen tyytyväinen!

Toinen rata oli ensimmäistä hieman monimutkaisempi mutta perus ykkösluokan rata. Meille kohtaloksi koitui keppikulma (tai siis kulmattomuus) kun suorasta putkesta oli hyppy ja kepit aivan kohtisuoraan, joten Hippi siitä hurjasta vauhdista ajautui kakkosväliin… jatkoin vielä rataa ja keinulla kokeilin ottaa hieman sivuttaisetäisyyttä ja Hippi tuli ilman lupaa sivusta pois. Otin keinun uudestaan ja se onnistui lähes täydellisesti. Siitä suoraan runsaiden kehujen kanssa maaliin. Mutta tästä on hyvä jatkaa. Hippi etenee suoraviivaisesti ja nopeammin kuin Topi, joten sen ohjaamisen kanssa saa olla aika tarkkana. Oma perisynti eli rauhaton käsi ja liiallinen ennakoiminen ovat kyllä olleet ne syyt, miksi noita hyllymetrejä täytellään. Vaan mikäs kiire tässä on, kyllä se sinne kolmosiin nousee ennemmin tai myöhemmin… mieluiten tietty enemmin mutta ei parane hirveästi paineita ottaa tai sitten se homma ei ainakaan pelitä.