meillä on murkkuikä...

Hippi on viimeisen kuukauden aikana ollut välillä aika haastava, sen korvat on välillä kadonneet maata kiertävälle radalle ja vaikka oikeasti sen kanssa kotioloissa on todella helppo olla, niin tänään aluevalmennuksessa se tuli niin selvästi esille, sillä on murkkuikä pahimillaan... Agilitystä se kiihtyy aivan toisiin atmosfääreihin, että siitä ei ikimaailmassa uskoisi, että kotona se odottaa ruokakuppiaan, ei ryntää sille, ei ryntää toisten kipoille, odottaa ovella, odottaa autossa, tulee kutsusta luo vaikka bongaisi toisen koiran jne.

Target Teamin treenit toistamiseen Tamskin Tallilla ja rata oli päällisin puolin todella helppo mutta Hipin kanssa sitä kyllä jankattiin eikä se ollutkaan liian helppo. Valkun sanojen mukaan, nyt täytyy ottaa askel taaksepäin päästäkseen eteenpäin, Hippi on agilityssä todella korkeassa vireessä ja sitä kautta aivot jossan muualla kuin päässä...

Viime kerralla saatiin noottia paikalla pysymisessä ja jos se ei olisi tänään pysynyt paikoillaan, olisi 1-4 ollut täysin mahdoton suorittaa... Hipille pieni kurinpalautus keskiviikkona sai aikaan sen, että se pysyi kiltisti paikoillaan ja silti lähti kuin tykin suusta kohti pujottelua. Ensimmäillä kerralla se meinasi mennä ohi mutta korjasi hyvin, huom. meillä on siis verkot alussa ja lopussa sekä keskellä, eli käytännössä joka toinen väli on avoin. Hippi menee tällä tavalla kyllä pujottelun alusta loppuun ilman kyseenalaistamista mutta ne keskiverkot tarttis saada pois ja sen kanssa olla vähän jouduttu pähkäilemään...

Esteet 7-10 osoittautuivat meille kompastuskiveksi koska kasin jälkeen se teki niin ison kaarroksen, ettei jatkosta ollut mitään toivoa onnistua. Noh, sitten alkoi ohjaaja hiiltymään, koira ei kuunnellut, ei totellut, ei edes vaikka otin lelun vasempaan käteen ja käskytin sitä todella voimakkaasti (voi niitä raukkaparkoja, jotka toisella puolella hallia treenasivat tokoa...). Oli pakko ottaa huilitauko, sillä Hippi oli niin korkeassa vireessä, että se vaan hyppi ja puri. Mua.

Äh.

Noh, toisella kertaa sitten yritettiin uudestaan ja kun koiran vire oli hieman laskenut, niin tehtävä onnistui paremmin... kunnes tehtiin kohta 14-17. Sama juttu vaikka nyt tuuppasin sitä taakse (8-10 tein välistä vedoilla), eiih... Tässä ei siis auta muuta kuin vetää syvään henkeä ja ottaa todella lyhyitä, helppoja harjoituksia ja heti kun vire nousee liikaa, napata koira syliin aj viedä se autoon.

Mutta ehkä kuitenkin parempi näin kuin siten, että koiran virettä täytyy nostaa ja houkutella se tekemään hommia. Hippihän tekee töitä aivan loistavalla intensiteetillä mutta heti kun tulee ohjaajalle vaikea kohta ja se ei tiedä, mitä pitää tehdä, nousee vire liian korkealle. Lisäksi se liikkuu huomattavasti nopeammin ja ketterämmin kuin Topi ja Limppu, ei pidä valittaa.