vuosi lähenee loppuaan...

Vaikka joulu on vielä edessä, niin ajattelin hieman koostaa ajatuksiani menneestä vuodesta. Loppuvuodelle ei ole mitään suurempia koitoksia enää luvassa, joten tässä on hyvä hetki miettiä mitä sitä tulikaan tehtyä ja kuinka edetä vuoteen 2013...

Limppu operoitiin tammikuussa ja siitä alkoi pitkä prjekti sen kuntouttamisen suhteen, mikä vei aikaa ja energiaa. Nyt se kuitenkin alkaa olla jo hyvässä kunnossa mutta silti huomaan aina aika ajoin, että sen polvi ei ole sellainen kun sen pitäisi olla. Agilityn lopetamminen sen kanssa oli helppo päätös tietyiltä osin mutta edelleen mulla silmät kostuvat kun muistelen meidän treenejä tai katselen vanhoja kuvia kisoista... olen ottanut Limpulla muiden koirien treenien yhteydessä satunnaisesti puomia ja putkia sekä siivekkeiden välistä juoksua ja koira on ikionnellinen. Limppu on kyllä koirana sellainen, ettei se sovellu sohvaperunaksi vaan se kaipaa tekemistä. Onneksi tokoilut on sen kanssa kohtuullisella mallilla, joten sitä jatkamme vuonna 2013 tavoitteena korkata alokasluokka keväällä 2013.

Limpun ainokaiseksi jäänyt pentue tuntuu aiheuttavan omistajilleen vain ja ainoastaan hyvää mieltä, iloa ja onnea, joten ei voi olla kuin onnellinen, että Mari löysi Kertun ja Limpun lapsosille hyvät kodit. Toivon mukaan penneleistä kuuluu matkan varrella...

Topi edelleen mennä porskuttaa töpö pystyssä ja se starttasikin Jyväskylässä agilityn SM-kisoissa kesäkuussa. Muutaman kerran se piipahti näytelmissä veteraaneissa ja ihan hyvällä menestyksellä, oli jopa gööttierkkarin PU 3 kun ruotsalainen Bo Skalin tykkäsi siitä kovasti. Topin lapsosia on tullut nähtyä vuoden mittaan näyttelyissä ja toki toivon niitä edelleen näkevän ja kuulevan topiamaisia juttuja... erityisesti Fennican Y-pentue tuntuu olevan aika porukkaa ja kun katsoo muutaman uroksen olemusta niin isästä ei ole epäilystäkään näiden kohdalla. Sama pätee muutamaan Fennican K-pentueen narttuun.

Topin kanssa jatketaan agilityn saralla ja jos vaan koira pysyy terveenä ja se viimeinenkin nolla saadaan räpellettyä, niin eiköhän meidät taas nähdä Kirkkonumella kesäkuussa agilityn SM-kisojen yksilökisassa. Ja tietysti toivon mukaan myös joukkueessa...

Kesällä tehtiin riessu Ruåttin puolelle kun Uppsalassa oli SlottHoppet -tapahtuma, viikon kestävä agilitytapahtuma. Tosin siellä tehtiin puhtaita suorituksia vain hyppäreillä ja niilläkin kerättiin yliaikaa...

Hippi, Hipiäinen, Hipander täytti syyskuussa vuoden ja sen kanssa aloiteltiin agility jo kevään korvilla. Hippi pääsi Sagin aluevalmennukseen, missä ollaankin hiottu tekniikkaa ja sitten omatoimisesti ja viikkotreeneissä tehty kaikkea muuta, kuten sitä esteosaamista.

Näytelmissä käytiin ja sertitilikin on avattu, katsotaan kuinka niissä jaksaa käydä mutta tarkoitus on aloittaa kisaaminen agilityssä kun vaan kisaikä tulee täyteen ja saadaan kaikki esteet varmoiksi. Hippi on hauska tyyppi ja sen sisarukset vielä hauskempia. Hipin siskon Ulpun omistajan sanojen mukaan "dorka ykkönen ja dorka kakkonen"... kuten ylläolevasta kuvasta näkee. Cimillan W-pentue on kyllä aikamoisia ikiliikkujia mutta kuten joku taannoin kommentoi... "sitä saa mitä tilaa". Jep. Päivääkään en vaihtasi pois.

Mutta ensisijaisesti toivon, että koirat pysyvät terveinä ja voivat hyvin.