Ja lähes samoilla silmillä taas aamulla töihin...
Tosiaan kulunut viikonloppu on revitelty aksaa Tikkakoskella kun agilityn SM-kisat järjestettiin JAT:in toimesta siellä. Meillä kisarupeama alkoi jo perjantaina kun olin ilmoittanut Topin sekä agi- että hyppyradalle, lauantaina pingottiin vähän joukkuerataa ja sunnuntaina oli vuorossa yksilökisat. Ajelin jo torstaina Villähteelle ja jätin Limpun sinne hoitoon, en viitsinyt ottaa sitä mukaan kun Kaisan ja Kallen kanssa oltiin Scandicissa yötä ja Limppu tunnetusti on tosi levoton ensimmäisen yön vieraassa paikassa. Mä halusin nukkua kunnolla yön ja olihan se 100 kertaa helpompaa ilman sitä.
Perjantaina ajelin kisapaikalle hyvissä ajoin ja iskin leirin pystyyn. Kaisa tuli vasta lauantaina kisapaikalle, kuten myös leiriin majoittautui Leena ja Papi sekä joukko levekkiläisiä kannustajia.
Perjantain iltatsembaloissa Topille nolla agiradalta, alku oli tahmea mutta se johtui kun en käskyttänyt sitä kunnolla. Loppuviimein sijoitus oli 27./ 129. eli sillä ei voida riemuita mutta muuten rata oli kohtuullinen ja kaikki kontaktit onnistuivat, joka kuitenkin oli se juttu tällä radalla. Tuomarina oli Sisko Pulkkinen.
Hyppäri oli sitten Salosen Maran käsialaa ja todellakin taas sellainen, että ei taidolla vaan tuurilla... Suoria putkia siellä täällä ja kauheaa juoksemista. yhdessä kohtaa leikkasin takaa ja käskytin "eteen" ja ettenhän Topi lähti, kiepsahti ennen hyppyä ympäri ja sai siitä kiellon... kun kyseessä oli sarjan B-osa ja jatkoin matkaa kerta vauhtiin oli päästy, oli lopputulos sitten hylky tältä radalta.
Jäähdyttelylenkin jälkeen suuntasin hotellille, minne Kaisakin ilmestyi ja siirryttiin syömään hotellin ravintolaan ja yhden oluen sekä maukkaan hampurilaisen jälkeen mä olin aivan valmis nukkumaan. Ja suihkun jälkeen kun iskin pääni tyynyyn, sammuin samantien ja heräsin vasta aamulla kun puhelin herätti 0700...
Lauantai oli joukkuekisapäivä ja joukkuueenjohtajana olin jakanut jo numerolaput perjantaina, itse starttasin Topilla kakkoskoirakkona, joten kisapaikalle ei ollut tulipalokiire. Aamulla käytiin ensin koirien kanssa pienellä lenkillä ja suunnattiin aamupalalle, jonka jälkeen sitten kohti kisapaikkaa. Aurinko porotteli jo siihen malliin, että päivästä oli tasan tulossa kuuma ja onneksi olinkin saanut teltan puiden varjoon, joka olikin aivan paras paikka sillä itse montussa lämpötilat kohosivat korkeisiin lukemiin.
Sini ja Diego starttasivat ensimmäisinä joukkueradalle mutta heille harmittava hylky ja mun oma vuoro tuli, niin mietin, että tulos, ja kuinkas kävikään... hutiloin yhdessä helpossa kohdassa aivan radan alkupäässä ja sain kierrätettyä Topin yhden esteen väärälle puolelle ja hylky. Damn... minijoukkueelle siis hylky.
Maksit onneksi tekivät hienoa tulosta, kaikille tulos radalta ja loppusijoituksissa 7./ 60. Medeillä sama homma kuin mineillä, eli kahden hylyn jälkeen ei ollut enää toivoa tuloksesta, joten Kaisa päätti säästää polvea ja startata vasta sunnuntaina.
Kisapaikan läheisyydessä olionneksi järvi ja Topi kävikin jäähdyttelylenkillä uimassa ja meni veteen ihan omatoimisesti. Kaipa se huomasi, että viileä vesi helpotti oloa, sillä montussa tosiaankin oli kuuma. Ja jäätelömyyjällä varmasti todella hyvä päivä! Illan kääntyessä suuntasin taas hotellille, missä enhdin käydä suihkussa ennen kuin Kaisa tuli ja käytiin sitten syömässä, Iltalenkki koirien kanssa ja taas kaaduin sänkyyn niin väsyneenä, että uni tuli samantien.
Sunnuntaiaamu koitti aurinkoisena ja vaikka itse olin vasta kolmannessa rataantutustumisryhmässä, niin aamulla jo jännitti niin, etten meinannut saada aamupalaa suusta alas. Pyörittelin leipää suussani enkä vaan saanut nielaistua sitä. Onneksi kuitenkin sen verran kuitenkin, ettei energiat ihan hävinneet aamun aikana ja kun sitten oli aika mennä radalle, oli fiilis hyvä ja rauhallinen.
Minien hyppärillä oli tuomarina Seppa Savikko ja rata oli helpohko, pari kohtaa sinä oli mutta ihan mentävissä. Mutta, ihanneaika oli laskettu 4,1m/s etenemällä ja kun aamulla näin, miten Päivi ja Lätty pääsivät siihen juuri ja juuri, tiesin, ettei meillä ollut toivoakaan. Ehkä tämä aiheutti sen, että sain rauhallisen mielen ja sitä kautta tein todella sujuvan ratavirheettömän ajan Topin kanssa. Yhdessä kohtaa olin koiran tiellä ja se törmäri putken sisäreunaan mutta ei kieltänyt vaan jatkoi matkaa, yliaikaa tuli se vajaa 5s. kun ihanneaika oli 38s ja meillä suoritusaika 42,67.
Loppupäivän saikin sitten keskittyä seuraamaan huippuagilityä (ja ei niin huippuagilityä...) ja vaikka yhdessä vaiheessa näytti, että voitaisiin olla sillä yliaikanollalla finaalissa niin jäätiin siitä sitten ulos. Topi oli hyppärillä 73./ 219. eli keskitasoa sanoisin. Seurakavereista sitten jännitettiin ensin medien finaalissa kun Kaisa ja Kalle olivat sijalla 17. hyppärin jälkeen. Heille kuitenkin valitettava hylky mutta muuten hemmetin hienoa työtä. Maksien finaalissa Jukka ja Hello Kitty olivat 7. hyppärillä, joten suuret odotukset olivat kun yksi toisensa jälkeen teki pieniä ja hieman suurempia virheitä mutta sitten Kitin puomin alastulo ja siihen valui mitalitoiveet... voih. Mutta hienoja ratoja! Mineissä ei sitten ollutkaan seurakavereita, joita jännittää mutta gööteistä Terhi ja Lana, joille kuitenkin ensin puomilta kontaktivirhe ja sitten yksi kielto.
Mestarit kuitenkin saatiin joka säkäluokassa, onnea siitä heille. Finaalien väleissä purettiin sitten leiriä pikkuhiljaa ja minien finaalin jälkeen suuntasin kohti kotia, poikkeamalla kuitenkin Korpilahdelta Limpun kyytiin. Autoakaan en jaksanut purkaa kuin välittömimmät... hyvä fiilis, hyvät kisat ja nyt kirsu kohti uusia tuulia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti